Vuoden 2022 aikana EU Horizon 2020 Sustainable energy Positive & zero cARbon CommunitieS (SPARCS) -hankkeen osaprojektissa tutkittiin yhteiskehittämisen mahdollisuuksia ja rajoitteita kestävän kaupunkialueen suunnittelun ja jatkuvan arvonluonnin menettelynä. SPARCS-hankkeessa tavoitteena on kehittää ratkaisuja energiapositiivisille alueille. Tavoitteeksi asetettiin kestävän ja älykkään kaupunkialueen yhteiskehittämisen mallin muodostaminen yhteistyössä kaupunkikehittämisen sidosryhmien kanssa. Tähän työkalupakkiin on tallennettu projektin keskeiset tulokset käyttäjäystävälliseen muotoon.

Maankäytön suunnittelun tarkoitus ja tavoitteet sekä yhteiskunnan muuttuva toimintaympäristö määrittelevät sitä, miten suunnittelemme ja kuinka alueiden kehitystä mitataan. Teollistuneen hyvinvointiyhteiskunnan toimintojen tilalliseen ohjaukseen luotu suunnittelujärjestelmä ei sellaisenaan kykene vastaamaan nykyisiin ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä, systeemisten toimintamallien uudistamista ja digitalisaation sekä muiden uusien teknologioiden ja käytänteiden implementointia koskeviin vaatimuksiin. Lisäksi yhteiskuntakehityksen ennustettavuus on vähentynyt ja disruptioiden määrä kasvanut. Alueiden kehittämisessä tarvitaan uusia keinoja kestävyystavoitteisiin pääsemiseksi ja yhdyskuntarakenteen systeemisten muutosten osapuolien laajojen ryhmien mobilisoimiseksi mukaan tähän työhön.

Mitä yhteiskehittäminen on ja mitä sillä voidaan saavuttaa​

Yhteiskehittäminen on ihmisten välistä tasavertaista ja verkostomaista työskentelyä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi joko fyysisessä tai virtuaalisessa ympäristössä. Verkostomainen monenkeskinen työskentely- ja organisointitapa mahdollistaa kompleksisten asiakokonaisuuksien, kuten kestävyyden saavuttaminen, käsittelyn. Aluekehitys on vaativa yhteiskehittämisen kohde osapuolien määrän ja tehtävän lähtökohtaisen laajuuden myötä. Tällaiseen kontekstiin kestävyyden tavoitteiden ja uusien ratkaisujen implementointi muodostaa erityisen haasteen. ​

Yhteiskehittämisellä voidaan saavuttaa paitsi ekologisesti kestäviä ja älykkäitä, myös yhteisöllisiä ja toimimaan kannustavia kaupunkialueita. Yhteiskehittäminen auttaa kehittämään käyttäjälähtöistä, alueen elinkaaressa joustavaa ja paremmin toimintaympäristön iskuja kestävää kaupunkirakennetta sekä sen toimivuutta ja kaupunkilaisten arkea parhaiten tukevia palveluita. Yhteiskehittämisen kautta voidaan lisäksi optimoida julkisen ja yksityisen sektorin resursseja ja katalysoida ratkaisujen kehitystä tarjoamalla testiympäristöjä erilaisille innovaatioille.​

Projektin aikana on noussut keskeisenä esiin osapuoliltaan moninaistuvan prosessin onnistumisen varmistaminen. Lisäksi on tunnistettu kaupunkialueiden suunnittelussa merkitystään kasvattaneen yhteiskunnan jatkuvan kehittymisen turvaaminen ilman ankkuroitumista tietyn lopputilanteen saavuttamiseen. Edelleen keskeiseksi on osoittautunut yhteisen ymmärryksen saavuttaminen tavoitteista sekä uusien ideoiden toteutuskelpoisuuden varmistaminen.

Sitoutuminen ja avoimuus​

Kestävän alueen kehittämisessä keskeistä on sitoutuminen ja aiempien kokemusten sekä yksittäisissä hankkeissa syntyneiden oppien jakaminen. Edelleen onnistumista varmistaa prosessin jäsenten tasapuolinen puheoikeus ilman tiukkaa pitäytymistä ammattialojen tai omistajuuksien rajoihin. Onnistuneen prosessin edellytyksenä on avoimen ilmapiirin luominen tiedon jakamiselle ja samalla liiketoimintaan liittyvän legitiimi tiedon suojaamisen mahdollisuuden säilyttäminen. Asetelma on samankaltainen kuin viimeisen vuosikymmenen aikana yleistyneissä allianssihankkeissa. ​

Mallin fokusalueet – systeemikohtaisuus ja yleispätevyys​

Mallin valmistelutyössä on keskitytty erityisesti liikenteen ja energian kysymyksiin, ja lisäksi tarkasteluun on nostettu urbaanit palvelut sekä vihreä infrastruktuuri luonnon kokonaisheikentymättömyyden ja luontopositiivisuuden näkökulmista. Kaikki nämä teemat muodostavat omat palveluina hahmotettavat systeeminsä kaupunkialueen kokonaisuudessa. Näiden systeemien lähtökohdat, toimijat, teknologiat ja lainalaisuudet eroavat kuitenkin olennaisesti toisistaan. Lisäksi niiden suhde liiketoimintaan on erilainen. Mallia valmisteltiin siten systeemikohtaisesti, mutta pian osaprosesseista löytyi joukko yhteisiä piirteitä ja ne ovat pelkistettävissä yleiseksi yhteiskehittäväksi prosessiksi eli yhteiskehittämisen malliksi vaiheineen.​

Allianssimalli

Projektissa on käytetty yhteiskehittämisen eräänä tietopohjana kaupunkikehittämisen alliansseissa kertyneitä kokemuksia. Allianssimallissa lähdetään oletuksesta, että perinteinen toiminta ei johda toivottuihin tuloksiin. Mallissa kaikkea ei suunnitella ennalta valmiiksi, vaan ollaan valmiita yhteistoimintaan ja vuorovaikutukseen. Hankkeen läpiviennissä uskotaan innovaatioihin sekä jatkuvaan oppimiseen ja parantamiseen. Vaikka allianssimallin oletukset vaikuttavat pehmeiltä, niin mallin tavoitteena on tuottaa taloudellista arvoa ja lisätä tuottavuutta. Tähän malli on myös todistettavasti kyennyt lukuisissa onnistuneissa hankkeissa. Allianssimallia kannattaa harkita, kun hanke on riittävän mutkikas ja suuri, kuten esimerkiksi kestävän ja älykkään alueen kehittämine on.

Mallin muodostaminen vuoden 2022 aikana

Mallin muodostamiseksi järjestettiin kolme virtuaalista Design Sprint –tilaisuuttaja yksi työpaja Espoon kaupungin edustajille sekä neljä vuorovaikutteista webinaaria, joissa tuloksia esiteltiin. Prosessiin osallistumiskertoja oli yhteensä 313 työn eri vaiheissa ja yksittäisiä henkilöitä oli yhteensä noin 130. Työtä varten haastateltiin 15 allianssi-hankkeissa ja kaupunkien aluekehityksen parissa toimivaa asiantuntijaa yhteiskehittämisen kokemusten kartoittamiseksi. Asukkaille järjestettiin webinaari ja työpaja (19 osallistujaa), ja asukkaille suunnattuun kyselyyn vastasi 118 henkilöä. Työprosessi on viety läpi vuoden 2022 aikana.

Projektiryhmä

Prosessin on fasilitoinut ja mallin koonnut työryhmä:
Terhi Tikkanen-Lindström, WSP​
Susanna Harvio, WSP​
Ruut Haapamäki, WSP ​
Eerik Klemetti, Korkia Consulting​

​Asiantuntijoina:
Elisa Lähde, Aalto-yliopisto/WSP​
Katja Koskela, WSP​

Työtä ovat ohjanneet:
Elina Wanne, Kestävän kehityksen osaamiskeskus, Espoon kaupunki; SPARCS hanke
Jani Tartia, Kestävän kehityksen osaamiskeskus, Espoon kaupunki; SPARCS hanke
Angela Juslin, Kestävän kehityksen osaamiskeskus, Espoon kaupunki; SPARCS hanke
Joni Mäkinen, Kestävän kehityksen osaamiskeskus, Espoon kaupunki; SPARCS hanke
Mia Kaurila, Kestävän kehityksen osaamiskeskus, Espoon kaupunki; SPARCS hanke