Uuteen liikkumistapaan yhteiskehittämällä

Tulevaisuuden liikennejärjestelmä koostuu yhä useammista palveluista, mikä tarkoittaa, että liikennejärjestelmää on luomassa ja kehittämässä kasvava joukko toimijoita. Kaupungin tehtävänä on mahdollistajana ja alustajana toimiminen. Kaupungilta odotetaan joustavuutta, mutta myös reunaehtojen asettamista ja tukea.

Viime vuosina liikenteen markkinoille on syntynyt uusia toimijoita niin mikroliikkumisen, yhteiskäyttöautojen kuin ruuan ja tavarankuljetuspalveluidenkin puolelle. Samalla kaupungit kamppailevat saavuttaakseen ilmastotavoitteet, joiden saavuttaminen yksin nykyisillä toimenpiteillä näyttää osoittautuvan haastavaksi (linkki uutiseen: https://www.sttinfo.fi/tiedote/helsingin-liikenteen-paastovahennystavoite-ei-toteudu-nykyisilla-toimenpiteilla-uusia-selvitetaan?publisherId=60577852&releaseId=69942983). Liikennejärjestelmällä on vahva kytkentä niin kaupungin ekologiseen, sosiaaliseen kuin taloudelliseen kestävyyteenkin. Kestävä liikennejärjestelmä tarjoaa ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet liikkua minimoiden samalla liikkumisen negatiivisia ympäristövaikutuksia taloudellisesti kestävillä tavoilla. Miten voidaan varmistaa, että kaikkien näiden toimijoiden sekä asukkaiden ääni saadaan kuuluviin ja uudet palvelut vievät kohti joustavampaa ja kestävämpää kaupunkia?

Yhteiskehittäminen tarjoaa ratkaisukeinon. Se tuo toimijat saman pöydän ääreen, kehittämään tarvelähtöisiä liikkumisen palveluita ja kokonaisuuksia, joilla on potentiaalia muuttaa liikkumiskäyttäytymistä kestävämpään suuntaan. Monitoimijakokonaisuudessa ei mikään toimija yksin voi saada rakennettua kestävää ja älykästä kokonaisuutta. Siihen tarvitaan yhteistyötä.

Kestävä ja älykäs kaupunki tarvitsee toteutuakseen innovaatioita ja ratkaisuja, kuten Tikkanen-Lindström blogitekstissään kirjoittaa. Näille innovaatioille ja kokeiluille tarvitaan alusta, jona kaupunki toimii. Yhteiskehittävä kaupunki ei suhtaudu uusiin innovaatioihin ja palveluihin uhkana, vaan mahdollisuutena. Yhteiskehittäminen avaa tietä uusille toimijoille.

Yhteiskehitettävä liikennejärjestelmä on muuntojoustava ja osallistava koko elinkaarensa ajan

Yhteiskehittäminen on keskusteluyhteyden ja sitä tukevien rakenteiden rakentamista eri toimijoiden välille. Yhteiskehittämällä liikennejärjestelmää luodaan alusta asti yhdessä. Liikennejärjestelmä nojaa yhdessä eri toimijoiden kanssa laadittuun tavoitetilaan ja visioon, joka toteuttaa asetettuja tavoitteita esimerkiksi hiilineutraalisuudesta. Jo projektin alussa tulisi pystyä määrittelemään kaikki liikennejärjestelmän kehittämisen osapuolet asukkaista palveluntarjoajiin ja maanomistajiin. Mitä aiemmin eri toimijat saadaan mukaan keskusteluyhteyteen, sitä paremmin eri toimijoiden tarpeita voidaan ymmärtää ja huomioida. Keskusteluyhteyden ja verkostojen rakentamiseen kuluu toki perinteistä suunnittelutapaa enemmän aikaa, mutta verkostojen hyödyt muuttuvassa kaupungissa ovat merkittävät.

Vasta yhteisen tahtotilan määrittelyn jälkeen, on mahdollista lähteä etsimään samaan tavoitteeseen pyrkiviä erilaisia ratkaisuja ja yhteensovittamaan eri toimijoiden ratkaisuja. Yhteiskehittämisessä tavoite- ja suunnitteluvaihe korostuvat, sillä tärkeät päätökset ja linjaukset tehdään silloin. Asioihin on sitä helpompi varautua, mitä aiemmin ne huomioidaan.

Liikennejärjestelmän yhteiskehittäminen ei kuitenkaan lopu valmiiden suunnitelmien hyväksymiseen. Rakennusvaihe avaa mahdollisuuksia erilaisten pilottien toteutukseen, testaamiseen ja ratkaisujen muovaamisen tarvelähtöisesti. Toimijoita tulee lisää ja osa mukana olleista toimijoista jää pois esimerkiksi maanomistajien vaihtuessa ja uusien palveluiden syntyessä. Uusien toimijoiden sitouttaminen sovittuihin tavoitteisiin ja pelisääntöihin on tärkeä osa yhteiskehittämistä.

Rakennusvaiheessa palveluntarjonta elää ja voi näyttäytyä hyvinkin erilaisena kuin valmiilla alueella. Esimerkiksi hyvän joukkoliikennetarjonnan tai uusien liikkumispalveluiden (mikroliikkumisen palvelut, kuljetuspalvelut jne.) tarjoaminen kehittyvälle alueelle on haaste palveluita käyttävien joukkojen vielä puuttuessa. Uudella alueella liikkumistottumuksia luodaan kuitenkin heti alusta alkaen, joten kestävien mahdollisuuksien tarjoaminen, vaikka asukasmäärät ovat vasta kasvussa, on tärkeää. Tämä vaatii sekä yhteistyötä, että muuntojoustavia ratkaisuja. Yhteiskehittämällä haasteiden ratkaisut voivat löytyä esimerkiksi rakentamisajan piloteista yhdistettynä syöttöliikenteeseen runkolinjoille.

Käyttövaiheessa yhteiskehittäminen näyttäytyy muun muassa muutostöiden hallinnassa ja kunnossapidossa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi avointa ilmoitus- ja tiedonantokanavaa tulevista muutostöistä, jotta eri toimijat voivat yhdistää urakoitaan, säästää näin kustannuksissa ja välttää kadun kaivaminen auki moneen kertaan. Kunnossapidon periaatteet ja vastuut voidaan, ja on hyväkin sopia, jo suunnitteluvaiheessa, mutta esimerkiksi pyöräväylien talvikunnossapidon laatuvaatimuksia ja raportointivastuita tulee yhdessä seurata ja kehittää.

Tulevaisuus tuo mukanaan muutoksen. Nyt suunniteltava liikennejärjestelmä ei ole pysyvä tila. Emme voi ennakoida, mitä uusia liikkumisen palveluita on viiden tai kymmenen vuoden päästä tai millaisia ovat käyttäjien tarpeet. Teknologinen kehitys, käyttäjälähtöinen ajattelu, ympäristötietoisuuden kasvu ja uudet sukupolvet muuttuvine tarpeineen asettavat liikennejärjestelmälle jatkuvasti uudistumispaineita. On siis ylläpidettävä osallisuutta, joka tukee myös muuntojoustavuuden saavuttamista.

Yhteiskehittävän kaupungin roolit ja vastuut muuttuvat

Kestävä ja älykäs kaupunki on myös tapa organisoida sen saavuttamista. Kuinka kestävyys ja digitaaliset ratkaisut voisivat parhaiten toteutua aluetasolla ja hankekohtaisesti? 

Kestävyysmurros on luonteeltaan strateginen muutos. Strategisen muutoksen kolme päätyyppiä ovat: 1) olemassa olevan vahvistaminen tai laajentaminen, 2) toiminnan tai lopputuotteen uudelleen ajattelu tai 3) suunnan muuttaminen kokonaan (Hunsaker B T & Knowles J). Kestävien ja älykkäiden alueiden kannalta tärkeitä ovat alueen nykyiset lähtökohdat ja toimintaympäristöstä tarjoutuvat innovaatiot ja ratkaisut – ja toisaalta näille innovaatioille aluekehityksestä tarjoutuvat testiympäristöt ja markkinat. Tämä edellyttää uusien toimijoiden pääsyä ja osallistumista perinteiseen prosessiin.

Amsterdam on edennyt vahvalla kokonaisvaltaisella älykaupunki-strategialla, joka on ollut läheisesti sidoksissa kaupunkisuunnitteluun. Amsterdam Smart City (ASC) on innovaatioalusta tulevaisuuden kestävälle kaupungille. Alusta perustuu nopeasti kasvavaan noin 400 organisaation ja yli 5000 henkilön yhteisöön, mukaan lukien monet start-up -yritykset. Yhteisön jäsenet ovat käynnistäneet monia kansainvälisestikin tunnettuja projekteja kuten Circular Amsterdam ja City-zen. Yhteisö tekee yhteistyötä tutkimuslaitosten, yliopiston, yritysten ja hallitusten välistä yhteistyötä edistävän Amsterdam Economic Board -säätiön kanssa. Molempien organisaatioiden strategia asettaa vahvasti etusijalle alhaalta ylöspäin suuntautuvan kaupunkipolitiikan kehittämisen ja tekeminen perustuu vahvasti yhteiskehittämiseen.

Amsterdamin Smart City -projekti

Kaupungin tehtävä ei useinkaan enää ole itse palveluiden tuottaminen, niistä vastaavat useat palveluntarjoajat. Kaupungin tehtävänä on erityisesti mahdollistajana ja alustajana toiminen, mikä tarkoittaa lainsäädäntöön, lupiin, maankäytön ohjaukseen, rahoitukseen ja yhteistyön fasilitointiin liittyviä vastuita. Kaupungilta odotetaan joustavuutta, mutta myös reunaehtojen asettamista ja tukea.

Yhteiskehittäminen tarkoittaa myös asiantuntijavetoisesta suunnittelusta siirtymistä tarve- ja asiakaslähtöiseen suunnitteluun, jossa asukas on aktiivinen toimija koko elinkaaren ajan. Asukkaiden toivotaan jatkossa osallistuvan niin tavoitetilan määrittelyyn, palveluiden ideointiinkin kuin seurantatiedon ja palautteen keräämiseenkin. Alueellinen liikkumisjärjestelmä tarvitseekin rinnalleen tehokkaan seurantatieto- ja palautesovelluksen.

Kirjoittaja on kestävän liikkumisen ja osallistavan suunnittelun asiantuntija, WSP Finland Oy. Projektin asiantuntijat kirjoittavat kuluvan vuoden aikana blogeja kestävän ja älykkään kaupungin yhteiskehittämisestä käynnissä olevaan projektiin liittyen.

---

Yhteiskehittäminen – Avain tulevaisuuden kaupungin arvonluontiin

(READ IN ENGLISH)

Kestävien ja älykkäiden alueiden ja kiinteistöjen kehitys edellyttää uusia suunnittelumenetelmiä. Murros kohti verkostomaista yhteiskehittämistä on alkanut. 

22. kesäkuuta 2022

Maankäytön suunnittelun tarkoitus ja tavoitteet sekä muuttuva toimintaympäristö määrittelevät sitä, miten suunnittelemme ja kuinka alueiden kehitystä mittaamme. Teollistuneen hyvinvointiyhteiskunnan toimintojen tilalliseen ohjaukseen luotu suunnittelujärjestelmä ei sellaisenaan kykene vastaamaan nykyisiin ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä, systeemisten toimintamallien uudistamista ja digitalisaation implementointia koskeviin vaatimuksiin. Lisäksi yhteiskuntakehityksen ennustettavuus on vähentynyt ja disruptioiden määrä kasvanut. Alueiden kehittämisessä etsitään parhaillaan keinoja vastata näihin ja suunnittelun menetelmät ovat muutoksessa. 

Kestävä ja älykäs valtavirraksi

 Tutkimme vuoden 2022 aikana EU Horizon 2020 Sustainable energy Positive & zero cARbon CommunitieS (SPARCS) -hankkeen osaprojektissa yhteiskehittämisen potentiaaleja ja rajoitteita kestävän kaupunkialueen suunnittelun ja jatkuvan arvonluonnin menettelynä. Espoo on yksi uusia ratkaisuja demonstroivista kaupungeista. Keskeisenä on noussut esiin osapuoliltaan moninaistuvan prosessin onnistumisen ja yhteiskunnan jatkuvan kehittymisen turvaaminen ilman ankkuroitumista tietyn lopputilanteen saavuttamiseen. Edelleen keskeiseksi on osoittautunut yhteisen ymmärryksen saavuttaminen tavoitteista sekä uusien ideoiden toteutuskelpoisuuden varmistaminen.

Yhteiskehittäminen on ihmisten välistä tasavertaista ja verkostomaista työskentelyä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi joko fyysisessä tai virtuaalisessa ympäristössä. Verkostomainen monenkeskinen työskentely- ja organisointitapa mahdollistaa kompleksisten asiakokonaisuuksien, kuten kestävyyden saavuttaminen, käsittelyn. Aluekehitys on vaativa yhteiskehittämisen kohde osapuolien määrän ja tehtävän lähtökohtaisen laajuuden myötä. Tällaiseen kontekstiin kestävyyden tavoitteiden ja uusien ratkaisujen implementointi muodostaa erityisen haasteen.

 Kestävä ja älykäs kaupunki on myös tapa organisoida sen saavuttamista. 

Yhteiskehittävä kaupunki

Kestävä ja älykäs kaupunki on myös tapa organisoida sen saavuttamista. Kuinka kestävyys ja digitaaliset ratkaisut voisivat parhaiten toteutua aluetasolla ja hankekohtaisesti? 

Kestävyysmurros on luonteeltaan strateginen muutos. Strategisen muutoksen kolme päätyyppiä ovat: 1) olemassa olevan vahvistaminen tai laajentaminen, 2) toiminnan tai lopputuotteen uudelleen ajattelu tai 3) suunnan muuttaminen kokonaan (Hunsaker B T & Knowles J). Kestävien ja älykkäiden alueiden kannalta tärkeitä ovat alueen nykyiset lähtökohdat ja toimintaympäristöstä tarjoutuvat innovaatiot ja ratkaisut – ja toisaalta näille innovaatioille aluekehityksestä tarjoutuvat testiympäristöt ja markkinat. Tämä edellyttää uusien toimijoiden pääsyä ja osallistumista perinteiseen prosessiin.

Amsterdam on edennyt vahvalla kokonaisvaltaisella älykaupunki-strategialla, joka on ollut läheisesti sidoksissa kaupunkisuunnitteluun. Amsterdam Smart City (ASC) on innovaatioalusta tulevaisuuden kestävälle kaupungille. Alusta perustuu nopeasti kasvavaan noin 400 organisaation ja yli 5000 henkilön yhteisöön, mukaan lukien monet start-up -yritykset. Yhteisön jäsenet ovat käynnistäneet monia kansainvälisestikin tunnettuja projekteja kuten Circular Amsterdam ja City-zen. Yhteisö tekee yhteistyötä tutkimuslaitosten, yliopiston, yritysten ja hallitusten välistä yhteistyötä edistävän Amsterdam Economic Board -säätiön kanssa. Molempien organisaatioiden strategia asettaa vahvasti etusijalle alhaalta ylöspäin suuntautuvan kaupunkipolitiikan kehittämisen ja tekeminen perustuu vahvasti yhteiskehittämiseen.

Amsterdamin Smart City -projekti

Amsterdam Smart City -projektin tavoitteena on kumppanuuksien avulla testata älykkäitä teknologioita, jotka säästävät energiaa, vähentävät hiilidioksidipäästöjä ja helpottavat kestäviä valintoja Amsterdamin alueella. Lisäksi tavoitteena on innovaatioihin perustuva talouskasvu. Amsterdamissa älykästä kaupunkia on luotsannut kuraattori vuodesta 2016 alkaen ja tulosten pysyvyyttä pyritään varmistamaan yksityisen sektorin osallistumisella.

Amsterdamin esimerkki havainnollistaa hyvin, että kaupungeissa yhteiskehittäminen voi kukoistaa, kun se on asetettu strategiseksi tavoitteeksi ja organisoitu, ja organisoinnissa huomioidaan yhteiskehittämisen fasilitointi ja sen erilaisten muotojen mahdollistaminen. Lisäksi tarvitaan eri osa-alueiden toimijoiden pysyväisluonteiset ekosysteemit, joissa uutta tietoa vaihdetaan ja jotka valmistavat edellytyksiä ja aloitteita hankekohtaisiin konsortioihin ja onnistumisiin. Tällaisessa mallissa kaupungin ja aluekehityksen organisaation ulkopuolelta tulevat aloitteet eivät ole häiriö, vaan ne ovat odotettuja kehityksen katalyyttejä ja organisaatio on viritetty ottamaan ne vastaan.

Projektissa keskitymme erityisesti liikkumisen ja energian kysymyksiin, ja lisäksi olemme nostaneet vihreän infrastruktuurin tarkasteluun luonnon kokonaisheikentymättömyyden ja luontopositiivisuuden näkökulmista. Kaikki kolme painopistealuetta muodostavat oman palveluna hahmotettavan systeeminsä kaupunkialueen kokonaisuudessa. 

Systeemiymmärrys ja yhteisen sitoutumisen haaste

Kestävän alueen kehittämisessä keskeistä on sitoutuminen ja yksittäisistä hankkeissa syntyneiden oppien jakaminen. Kuinka luodaan avoin ilmapiiri tiedon jakamiselle ja samalla säilytetään liiketoimintaan liittyvä legitiimi tiedon suojaaminen?  Projektissa keskitymme erityisesti liikkumisen ja energian kysymyksiin, ja lisäksi olemme nostaneet vihreän infrastruktuurin tarkasteluun luonnon kokonaisheikentymättömyyden ja luontopositiivisuuden näkökulmista. Kaikki kolme painopistealuetta muodostavat oman palveluna hahmotettavan systeeminsä kaupunkialueen kokonaisuudessa. Systeemien lähtökohdat, toimijat, teknologiat ja lainalaisuudet eroavat olennaisesti toisistaan. Lisäksi niiden suhde liiketoimintaan on erilainen.

Kun halutaan esimerkiksi päästä alueen energiaratkaisuissa keskitetystä muutaman toimijan arvoketjusta hajautettuun useiden toimijoiden muodostamaan energiayhteisöön, ovat   onnistumisen kulmakiviä toimijoiden kyky ja tahto, toiminnan legitimiteetti ja tarkoitusta palveleva organisoituminen. Edelleen onnistumisen edellytyksenä on löydettävä taloudellinen pohja kokonaisuudelle ja osaprojekteille. Kaupalliset mallit ja rahoitus tarvitaan, jotta hyvät ideat ovat toteutuskelpoisia.

 Kun luodaan alueen tulevaisuutta yhteiskehittämällä on tarpeen huomioida seuraavat:

• ratkaistavien asioiden ja tavoitteiden hahmottaminen
• ideointiin ja toteutukseen kykenevän konsortion muodostaminen ja sitouttamisen keinojen tunnistaminen
• tarvittavat lähtökohtien ja tietojen koonti
• luova ja toisaalta konkretisointiin kykenevä ongelmanratkaisu
• ideoiden toteutuskelpoisuuden varmistava prosessi ja organisoituminen. 

Systeemitason ajalliset ratkaisut ja keinot arvonluonnissa

Kestävyyttä on mahdollista saada aikaan sekä ohjaamalla että yhteiskehittämällä, mutta yhteiskehittämistä ei vielä laajasti käytetä menettelynä tämän tavoitteen saavuttamisessa, vaikka edellä käyvissä kaupungeissa on Suomessakin otettu askeleita yhteiskehittävää kaupunkia kohti.  Yritysvastuun vahvistuminen, sääntely ja rahoituslaitosten kestäviä ratkaisuja suosivat lainaehdot ohjaavat osaltaan aluekehityksen toimijoita kestävään toimintaan ja lopputuotteisiin.

Kestävyydelle luodaan edellytyksiä, kun eri toimijoiden välistä tiedonkulkua parannetaan kaupungin tasolla, systeemien toimijoiden ekosysteemin tasolla ja alueen sekä hankkeen tasoilla. Kestävyyttä toimeenpannaan yhteiskehittämällä perinteisen prosessin rinnalla ajoitusta optimoiden. Espoossa tästä on esimerkkinä Keran alueen nk. toiminnallisen suunnittelun pilotti. 

Miten yhdessä muodostettuja tavoitteita sekä kestäviä ja älykkäitä ratkaisuja voidaan sisällyttää alueen kehittämiseen eri tasoille hyötyjä luoden? Yhteiskunta muuttuu historiallisen nopeasti ja yhteiskunnan tulee voida uudistua kontekstissaan, rakennetussa ympäristössä. Alueiden ja kiinteistöjen arvon muodostus ja säilyminen ajassa on mahdollistettava uudella tavalla. 

Co-creation—the key to creating value for a city’s future

Developing sustainable and smart regions and properties requires new planning methods. The breakthrough towards network-based co-creation has begun.

June 22. 2022

---

Land use planning—its purpose, goals, and the changing operational environment—determines how we plan and measure a region’s development. The planning system created for the spatial management of activities in an industrialized welfare society is not, as such, able to respond to current demands for ecological, social, and economic sustainability, reforming systemic approaches, and implementing digitalization. Additionally, social development is less predictable, and disruptions have increased. Regional development is currently searching for ways to respond to this, and planning methods are changing.

Creating sustainable and smart for the mainstream

In 2022, we will explore the potential and limitations of co-creation as a method for sustainable urban planning and continuous value creation. This project is part of the EU Horizon 2020 Sustainable energy Positive & zero cARbon CommunitieS (SPARCS) project. Espoo is one of the cities demonstrating new solutions. The critical issue has been ensuring the success of a process with diverse participants and society’s continuous development without being anchored to a specific end-state. Achieving a common understanding of the objectives and ensuring the feasibility of new ideas has also proved to be key.

Co-creation is an equal, network-based, collaborative endeavor toward a common goal in physical or virtual environments. A networked, multilateral way of working and organizing enables addressing complex issues, such as achieving sustainability. Regional development is a demanding area of co-creation due to the number of parties involved and the initial scope of the task. In such a context, implementing sustainability objectives and new solutions is a particular challenge.

A sustainable and smart city is also a way to organize its achievement.

A co-created city

A sustainable and smart city is also a way to organize its achievement. How might sustainable and digital solutions best be implemented at regional and project levels?

The transition to sustainability is essentially a strategic change. There are three main types of changes in strategic direction: 1) strengthening or expanding an existing one, 2) rethinking an activity or end product, or 3) changing direction completely (Hunsaker B T & Knowles J, 2021). For sustainable and smart regions, it is important to consider the region’s current starting points and the innovations and solutions offered by the operating environment—and, on the other hand, the test environments and markets for these innovations offered by regional development. This requires new actors to enter and participate in the traditional process.

Amsterdam has progressed with a robust, comprehensive smart city strategy, which is closely linked to urban planning. Amsterdam Smart City (ASC) is an innovation platform for a sustainable city of the future. The platform is based on a rapidly growing community of around 400 organizations and more than 5,000 people, including many start-ups. Community members have launched many internationally renowned projects, such as Circular Amsterdam and City-zen. The community cooperates with the Amsterdam Economic Board, a foundation that promotes cooperation between research institutes, universities, businesses, and governments. The strategy of both organizations strongly prioritizes the development of bottom-up urban policies, and what is done is strongly based on co-creation.

Amsterdam Smart City project

Through partnerships, the Amsterdam Smart City project aims to test smart technologies that save energy, reduce carbon emissions and facilitate sustainable choices in the Amsterdam region. They also aim to achieve innovation-led economic growth. In Amsterdam, the smart city has been piloted by a curator since 2016, and the city seeks private sector involvement to ensure the sustainability of the results.

Amsterdam’s example illustrates well that co-creation in cities can flourish when set as a strategic objective and organized in a way that facilitates co-creation and enables its various forms. There is also a need for permanent ecosystems of actors from different sectors to exchange new knowledge and prepare the ground and initiatives for project-specific consortia and successes. In such a model, initiatives from outside the city and regional development organizations are not a disturbance but expected catalysts of development, which the organization is tuned to receive.

“In our project, we primarily focus on mobility and energy issues. We have also started to examine green infrastructure from a ‘no net loss’ and nature-positive perspective. All three focus areas form their own system of services within the urban area as a whole.

Systemic understanding and the challenge of a shared commitment

Commitment and sharing lessons learned from individual projects are crucial to developing sustainable areas. How can we create an open atmosphere for information sharing while maintaining legitimate business data protection?

In our project, we primarily focus on mobility and energy issues. We have also started to examine green infrastructure from a ‘no net loss’ and nature-positive perspective. All three focus areas form their own system of services within the urban area as a whole. These systems’ starting points, actors, technologies, and legalities are substantially different from one another. In addition, their relationship to business is different.

For example, in order to move from a centralized value chain of a few actors to a decentralized energy community of several regional actors, the key to success is the ability and will of the actors, the legitimacy of the action, and the organization of the community to serve the purpose. A further prerequisite for success is finding a financial basis for the whole project and its sub-projects. Commercial models and funding are needed to make good ideas feasible.

 When creating the future of the region through co-creation, it is necessary to consider the following:

• Outlining issues and objectives that are to be addressed.
• Forming a consortium capable of ideation and implementation, and identifying the means of commitment.
• Compiling the necessary starting points and information.
• Problem-solving that is both creative and able to concretize.
• A process and organization that ensures the feasibility of ideas.

Timely system-level solutions and ways to create value

Sustainability can be achieved through both steering and co-creation, but co-creation is not yet a widely used method—although the cities mentioned above have taken steps toward co-creation in Finland. Strengthened corporate responsibility, regulation, and lending conditions that favor sustainable solutions from financial institutions are helping to steer regional development actors towards sustainable activities and end products.

The conditions for sustainability are created by improving the flow of information between different actors at the city level and system actors at the ecosystem, regional, and project levels. Sustainability is implemented by co-creation alongside the traditional process, optimizing the timing. In Espoo, an example of this is the functional planning pilot in the Kera area.

How can jointly formed objectives and sustainable and smart solutions be integrated into regional development while creating benefits at different levels? Society is changing at a historic pace, and society must be able to renew itself in its context, in the built environment. We must find a new way to create and preserve real estate and regional value over time.